Kesä kypsyttää

Kesä taitaa olla juuri sopivan mittainen, vaikka usein ainaisesta kesästä haaveilenkin. On hyvä taas syksyllä ja talvella luoda uusia suunnitelmia ensi kesäksi, sitä ei sitten aina tiedä toteutuvatko ne. Aina kuitenkin jotakin uuttakin saa aikaan, jos ei muuta niin uusi sato ainakin joka vuosi ja ihan ilman suunnitteluakin.
Yrttitarhan kivetyksen saumaukset ovat ainakin vielä tekemättä ja yrttejäkin uupuu. Perennapenkki ei ole oikein löytänyt lopullista muotoaan vieläkään ja polku "rodolandiaan" pitäisi myös saada aikaan. Ajattelin laittaa polun alle vanhoja mattoja ja päälle kutterinpurua, jota jäi jäljelle remontista. Siis kierrätystä taas kerran.

Tänä kesänä olen jotenkin vaivihkaa ruvennut pitämään ruusuista ja vaaleanpunaisista ja punaisista kukista, myös syysleimut ovat ruvenneet tuntumaan ihan säilytettäviltä kukkasilta-meinasin ne jo aiemmin repiä kokonaan pois. Ehkä näin vanhemmiten sitä heittäytyy romanttiseksi. Ruusuni ovat aika vaatimattomia pensasruusuja, jotka ole löytänyt puutarhani nurkista ja koonnut ne sitten yhteen penkkiin. Ruusupenkki ei ole kovin valoisassa paikassa ja aluskasvillisuutena on pääasiassa vuohenputkea. Silti ruusut ovat ilostuttaneet tuoksullaan ja kukillaan. Lisäksi ovenpielessä ovat tämän kesän kukkineet pari runkoruusua, jotka oikeastaan ovat tyttäreni. Sain ne jo yhden talven menestymään autotallissa ja nyt aion yrittää uudelleen.