Puutarhassa hiljaista

Todella hiljaista; siellä ei ole tapahtunut mitään sitten syysloman. Silloin yritin vähän haravoida lehtiä pensaiden alle piiloon, mutta seuraavana päivänä lehtimatto peitti taas nurmikon. Sinne ovat jääneet, tulihan luntakin päälle vähäksi aikaa, mutta nyt taas ovat näkyvissä ja todella ikävän näköisiä.
Valot sentään virittelin saunan ikkunasta näkyvän pensaikon päälle ja valoja levittelisin mielelläni enemmänkin...
Lyhtyjä haluaisin myös paljon ja jokapuolelle, mutta en koskaan raaski niitä kuitenkaan ostaa.Onneksi viime vuosina räystäällä riippuvat valot ovat olleet paikoillaan ympäri vuoden, joten ei kun töpseli seinään vaan joulukuun ekana tai ehkä jo adventtina. Toivottavasti toimivat edelleen.

Puutarhaunelmia

Aina vain siellä jossakin siintää se unelmien puutarha. Sitä tänäänkin yritin taas toteuttaa, mutta perennapenkkini ei vaan tahdo muotoutua unelmieni kaltaiseksi. Kasvit kasvavat aivan väärissä paikoissa ja sitten en kuitenkaan oikein raaski niitä siirtää, kun kerran niin hyvin siinä paikassa juuri kasvavat. Lopputulos on siis edelleen yhtä sekasotkua. Mutta ehkä se siitä vähitellen, kun aina sentään jonkun kasvin saan siirrettyä mielestäni parempaan paikkaan.
Käväsimme viikonloppuna Porissa puutarhamessuilla ja samalla katsastimme Kirjurinluodon istutuksia, hienoja olivat. Messut nyt olivat melko mitäänsanomattomat ja vaatimattomat. Marianne Sundelin luento puutarhasisustamisesta oli kyllä ihan ajatuksia herättävä.

Kesä kypsyttää

Kesä taitaa olla juuri sopivan mittainen, vaikka usein ainaisesta kesästä haaveilenkin. On hyvä taas syksyllä ja talvella luoda uusia suunnitelmia ensi kesäksi, sitä ei sitten aina tiedä toteutuvatko ne. Aina kuitenkin jotakin uuttakin saa aikaan, jos ei muuta niin uusi sato ainakin joka vuosi ja ihan ilman suunnitteluakin.
Yrttitarhan kivetyksen saumaukset ovat ainakin vielä tekemättä ja yrttejäkin uupuu. Perennapenkki ei ole oikein löytänyt lopullista muotoaan vieläkään ja polku "rodolandiaan" pitäisi myös saada aikaan. Ajattelin laittaa polun alle vanhoja mattoja ja päälle kutterinpurua, jota jäi jäljelle remontista. Siis kierrätystä taas kerran.

Tänä kesänä olen jotenkin vaivihkaa ruvennut pitämään ruusuista ja vaaleanpunaisista ja punaisista kukista, myös syysleimut ovat ruvenneet tuntumaan ihan säilytettäviltä kukkasilta-meinasin ne jo aiemmin repiä kokonaan pois. Ehkä näin vanhemmiten sitä heittäytyy romanttiseksi. Ruusuni ovat aika vaatimattomia pensasruusuja, jotka ole löytänyt puutarhani nurkista ja koonnut ne sitten yhteen penkkiin. Ruusupenkki ei ole kovin valoisassa paikassa ja aluskasvillisuutena on pääasiassa vuohenputkea. Silti ruusut ovat ilostuttaneet tuoksullaan ja kukillaan. Lisäksi ovenpielessä ovat tämän kesän kukkineet pari runkoruusua, jotka oikeastaan ovat tyttäreni. Sain ne jo yhden talven menestymään autotallissa ja nyt aion yrittää uudelleen.

Hiljaa hyvä tulee...

Pikkuisen on taas yrttitarhaprojektimme nytkähtänyt eteenpäin. Kesäkuussa pikkuhiljaa laittelimme kiviä poluksi ja kesäkuun viimeisenä lauantaina sitten pystytimme viime kesänä Tallinnasta ostetun huvimajan. Edelleen kiveys odottaa sementtiä saumoihinsa ja pientä muutakin viimeistelyä olisi luvassa. Kurja sää ja miehen sairastelu nyt vähän jarruttavat työtä, mutta sehän on jo tuttua viime kesältä, että voi tulla esteitä tielle. Ehkä se on taas muistutus tästä elämän ailahtelevaisuudesta.
Onnellinen olen, että olemme näinkin pitkällä, sillä olisi kurja luovuttaa ja luopua haaveestaan. Yrttejäkin on vielä vähänlaisesti, mutta ehkä niiden aika on vasta ensi kesänä. Toivottavasti muuten tämä projekti onkin sitten jo valmis, jotta voin keskittyä täysin yrttien kasvatukseen ja hankintaan ja käyttöön. Niin ja huvimajassa istuskeluun. Kivat tuolit ja pöytä pitäisi myös majaan löytää. Oikeastaan sellaiset jo näinkin yhdessä puutarhamyymälässä, mutta jospa odottelen vielä alennusmyyntiä ja saisin kalusteet edullisesti. Yleensä tuollaiset asiat sitten vain putkahtavat jostakin sopivalla hetkellä, joten eipä hötkyillä.

Taas se tuli nurkan takaa...

Siis se oikea kevät. Yhtäkkiä puutarha huutaa kuopsuttajaa ja näyttää niin paljaalta, että uusia kasveja tekis mieli sujautella sinne tänne. Kesäkukkia ainakin joka nurkalle ja kiven ja kannon päälle. Orvokkeja nyt ainakin ensihätään.
Autotallissakin runkoruusut lykkäävät versoa, enkä oikein tiedä mitä niille pitäisi tehdä. Oikeastaan ne ovatkin tyttären ruusuja, mutta en oikein usko, että hän niitä vie kerrostaloparvekkeelleen. Tai eihän sitä tiedä, on sinne mahtunut paljon muutakin tavaraa, joten voi olla ruusuillekin vielä tilaa.
Ankealta näyttää moni nurkka ja jotakin pitäis tehdä.
Risuporttinikin oli viime viikon tuulissa vääntynyt ihan muodottomaksi. Voi olla, että siitä ei enää ole portiksi yrttitarhaan. Toisaalta voi olla, että yrttitarhaakaan ei ole.
Koko talven kestänyt kellarikerroksen remppa on vienyt voimia, enkä tiedä onko enää puhtia paljonkaan puutarhaan. Saispa nyt tämän kaaoksen täällä sisätiloissa edes jonkinmoiseen järjestykseen.
Onneksi sieltä täältä pukkaavat sinivuokot tuovat vähän väriä puutarhaan ja ehkä pian ne orvokitkin.

Muistoja menneeltä kesältä, uusia odotellessa.

Vihdoinkin sain aikaiseksi vähän puutarhakuvia viime kesän puutarhamatkalta, joka suuntautui Viroon ja Latviaan. Luulen, että ensi kesänä emme lähde puutarhamatkalle, sillä matkustamme Englantiin tyttären valmistumisjuhlaan heinäkuussa.
Toivottavasti aikamme riittää myös Englantilaisten puutarhojen katselemiseen, joiden luulisi olevan parhaimmillaan siihen aikaan vuodessa.

Uusi Vuosi Puutarhassa

Aika mahtipontista, mutta onhan sitä taas suunnitelmia puutarhankin varalle. Syksyllähän jäi yrttitarhaprojekti kesken ja se olisi nyt hyvä saattaa loppuun.

Kärsimätön kun olen, niin en jaksaisi millään taas odottaa kevään tuloa. En oikein perusta noista talvisista olosuhteista, vaan janoan mullan tuoksua ja vihreää uutta kasvua.

Nyt kyllä olisi hyvää aikaa tehdä niitä suunnitelmia, jotta olisi sitten valmiina, kun aika koittaa. Siinä olen kyllä melko huono, sillä yleensä aina kuitenkin teen kaikki mutu-tuntumalta, pahemmin suunnitelmista välittämättä.