Vihdoinkin olen saanut tehtyä urotyön eli valmistanut omenasosetta. Olen kerännyt elokuusta asti viikottain useita kottikärrykuormallisia omenoita kompostiin, jotta olen pystynyt leikkaamaan ruohoa. Ajattelin, että viimeisistä sitten vasta teen sosetta. Nyt taas kerran keräsimme omenat ja haravoimme nurmikon. Saaliiksi tuli yksi kärrykuorma omenoita säilöntään. Sosetta tuli riittävästi kahdesta mehumaijallisesta lohkottuja ja höyrytettyjä omenoita. Omppuja kyllä jäi vielä kärryihin ja puihinkin. Miten pienestä määrästä voikaan tulla noin paljon ihan käyttökelpoista, oikeastaan aika herkullistakin sosetta.
Kuinka moni olisikaan saanut meidänkin omenoista talviset soseet, kunhan vain omenat ja säilöjät kohtaisivat paremmin- ei sitten tarvitsisi kompostia täyttää omenoilla.
Tuli ihan sellainen "kätevä emäntä" olo, kun sosetta väsäilin. Muistui mieleeni talouskoulu, jossa joskus 80-luvulla opiskelin säilömisen saloja. Ei sellaisia kouluja enää taida olla, eikä kai kukaan kaipaakaan. Mielestäni se oli kyllä hyvä koulu ja monia sieltä oppimiani keinoja olen käyttänyt vuosien varrella, vaikken mikään innokas ruuanlaittaja olekaan. Minun ruokani tahtoo olla aina vähän sävellettyjä niistä aineista, mitä nyt sattuu löytymään.
