Uusi Vuosi Puutarhassa

Aika mahtipontista, mutta onhan sitä taas suunnitelmia puutarhankin varalle. Syksyllähän jäi yrttitarhaprojekti kesken ja se olisi nyt hyvä saattaa loppuun.

Kärsimätön kun olen, niin en jaksaisi millään taas odottaa kevään tuloa. En oikein perusta noista talvisista olosuhteista, vaan janoan mullan tuoksua ja vihreää uutta kasvua.

Nyt kyllä olisi hyvää aikaa tehdä niitä suunnitelmia, jotta olisi sitten valmiina, kun aika koittaa. Siinä olen kyllä melko huono, sillä yleensä aina kuitenkin teen kaikki mutu-tuntumalta, pahemmin suunnitelmista välittämättä.

Omppuja siellä, omppuja täällä!

Vihdoinkin olen saanut tehtyä urotyön eli valmistanut omenasosetta. Olen kerännyt elokuusta asti viikottain useita kottikärrykuormallisia omenoita kompostiin, jotta olen pystynyt leikkaamaan ruohoa. Ajattelin, että viimeisistä sitten vasta teen sosetta. Nyt taas kerran keräsimme omenat ja haravoimme nurmikon. Saaliiksi tuli yksi kärrykuorma omenoita säilöntään. Sosetta tuli riittävästi kahdesta mehumaijallisesta lohkottuja ja höyrytettyjä omenoita. Omppuja kyllä jäi vielä kärryihin ja puihinkin. Miten pienestä määrästä voikaan tulla noin paljon ihan käyttökelpoista, oikeastaan aika herkullistakin sosetta.

Kuinka moni olisikaan saanut meidänkin omenoista talviset soseet, kunhan vain omenat ja säilöjät kohtaisivat paremmin- ei sitten tarvitsisi kompostia täyttää omenoilla.

Tuli ihan sellainen "kätevä emäntä" olo, kun sosetta väsäilin. Muistui mieleeni talouskoulu, jossa joskus 80-luvulla opiskelin säilömisen saloja. Ei sellaisia kouluja enää taida olla, eikä kai kukaan kaipaakaan. Mielestäni se oli kyllä hyvä koulu ja monia sieltä oppimiani keinoja olen käyttänyt vuosien varrella, vaikken mikään innokas ruuanlaittaja olekaan. Minun ruokani tahtoo olla aina vähän sävellettyjä niistä aineista, mitä nyt sattuu löytymään.

Syksyn satoa

Syksy on taas täällä. Puutarhan syksy on painottunut omenoiden keräämiseen puiden alta ja ruohon leikkaamiseen = lehtien silppuaminen. Tuntuu turhauttavalta kerätä omenoita, joita on valtavasti, kompostiin.

Yrttitarha projekti jäi edelleen kesken, koska mieheni solisluu murtui, enkä yksin pysty kiviä nostelemaan. Onpahan kuitenkin aluillaan. Rautapaviljonki on onneksi myös jo hankittu, heräteostoksena Tallinnan Hortesista, kun olimme jo perinteeksi muodostuneella Lillukan puutarhamatkalla. Yritän saada myös diakoosteen puutarhamatkan kuvista mahdollisimman pian blogiini.

Perennapenkin sain laitettua uuteen uskoon elokuussa. Nyt vain odotellaan kevättä ja toivotaan parasta. Myyrät olivat ilmeisesti löytäneet narsissin sipulit, joita jaoin, sillä ihmeellisiä kekoja oli ilmestynyt perennapenkin vierustalle.

Hitaasti, mutta varmasti.

Yrttitarhan valmistuminen on vähän viivästynyt, mutta eiköhän se ainakin ensi kesäksi valmistu. Kesällä, kun on ollut niin paljon muutakin puuhaa. Tässä muutamia väliaika kuvia tarhasta.

Yrttitarhassa tapahtuu

Vihdoinkin tuntuu tapahtuvan jotakin edistystä yrttimaalla. Mies oli apuna ja jo rupesi multa lentämään. Oikeastaan vähän liikaakin tuli huhkittua, sillä nyt on selkä kipeänä. Onneksi nyt tulee pakollinen tauko, sillä lähden viikoksi kuntoutukseen. Ihanaa kuitenkin, että illalla unta odotellessa voi suunnitella jo yrttien istutusta. Eihän enää puutu kuin hiekkaa, juurimattoa, kivetystä ja istutuspaikat yrteille, niin ja sitten se keskelle tuleva paviljonkikin puuttuu. Työtäkin on tietysti vielä paljon edessä ennenkuin voin istuskella paviljongissa ja nauttia ympäröivästä yrttien huumasta.

Piti muuten sitten keksiä maasta löytyville juurillekin käyttöä ja siitä syntyi juuripallo koristeeksi rodojen joukkoon.

Yrttitarhaan käy polku

No yrtttitarha on kyllä paljon sanottu tyhjästä multapläntista ja pienestä kaivannon alusta. Olen nyt kuitenkin saanut marjapensaat pois tieltä ja odottelen innokkaita kuopan kaivajia. Kuoppaan siis tulee hiekkaa ja jonkinlainen kivetys ja sen päälle sitten paviljonki ja ympärille sitten nuo yrtit, kukat ja vihannekset kenties. Saas nähdä minä vuonna?

Kevätpuuhia

Tässä suunnitelma yrttimaastani. Ongelmana on nyt vaan, miten saada kaikki tarvittavat materiaalit pihallemme. Tarvittaisiin ainakin hiekkaa ja kuorikatetta, jotta pääsisin eteenpäin. Tuntuu muutenkin aika epätoivoiselta projektilta. Innoissani olen kyllä jo ostanut ruukkuyrttejä ja koitan nyt saada ne pysymään hengissä, jotta voisin istuttaa ne ulos. Laventelin tuoksu ulkoeteisessämme kyllä on hieno, vaikka ei koskaan maalle asti ehtisikään.