Omppuja siellä, omppuja täällä!

Vihdoinkin olen saanut tehtyä urotyön eli valmistanut omenasosetta. Olen kerännyt elokuusta asti viikottain useita kottikärrykuormallisia omenoita kompostiin, jotta olen pystynyt leikkaamaan ruohoa. Ajattelin, että viimeisistä sitten vasta teen sosetta. Nyt taas kerran keräsimme omenat ja haravoimme nurmikon. Saaliiksi tuli yksi kärrykuorma omenoita säilöntään. Sosetta tuli riittävästi kahdesta mehumaijallisesta lohkottuja ja höyrytettyjä omenoita. Omppuja kyllä jäi vielä kärryihin ja puihinkin. Miten pienestä määrästä voikaan tulla noin paljon ihan käyttökelpoista, oikeastaan aika herkullistakin sosetta.

Kuinka moni olisikaan saanut meidänkin omenoista talviset soseet, kunhan vain omenat ja säilöjät kohtaisivat paremmin- ei sitten tarvitsisi kompostia täyttää omenoilla.

Tuli ihan sellainen "kätevä emäntä" olo, kun sosetta väsäilin. Muistui mieleeni talouskoulu, jossa joskus 80-luvulla opiskelin säilömisen saloja. Ei sellaisia kouluja enää taida olla, eikä kai kukaan kaipaakaan. Mielestäni se oli kyllä hyvä koulu ja monia sieltä oppimiani keinoja olen käyttänyt vuosien varrella, vaikken mikään innokas ruuanlaittaja olekaan. Minun ruokani tahtoo olla aina vähän sävellettyjä niistä aineista, mitä nyt sattuu löytymään.

Syksyn satoa

Syksy on taas täällä. Puutarhan syksy on painottunut omenoiden keräämiseen puiden alta ja ruohon leikkaamiseen = lehtien silppuaminen. Tuntuu turhauttavalta kerätä omenoita, joita on valtavasti, kompostiin.

Yrttitarha projekti jäi edelleen kesken, koska mieheni solisluu murtui, enkä yksin pysty kiviä nostelemaan. Onpahan kuitenkin aluillaan. Rautapaviljonki on onneksi myös jo hankittu, heräteostoksena Tallinnan Hortesista, kun olimme jo perinteeksi muodostuneella Lillukan puutarhamatkalla. Yritän saada myös diakoosteen puutarhamatkan kuvista mahdollisimman pian blogiini.

Perennapenkin sain laitettua uuteen uskoon elokuussa. Nyt vain odotellaan kevättä ja toivotaan parasta. Myyrät olivat ilmeisesti löytäneet narsissin sipulit, joita jaoin, sillä ihmeellisiä kekoja oli ilmestynyt perennapenkin vierustalle.

Hitaasti, mutta varmasti.

Yrttitarhan valmistuminen on vähän viivästynyt, mutta eiköhän se ainakin ensi kesäksi valmistu. Kesällä, kun on ollut niin paljon muutakin puuhaa. Tässä muutamia väliaika kuvia tarhasta.

Yrttitarhassa tapahtuu

Vihdoinkin tuntuu tapahtuvan jotakin edistystä yrttimaalla. Mies oli apuna ja jo rupesi multa lentämään. Oikeastaan vähän liikaakin tuli huhkittua, sillä nyt on selkä kipeänä. Onneksi nyt tulee pakollinen tauko, sillä lähden viikoksi kuntoutukseen. Ihanaa kuitenkin, että illalla unta odotellessa voi suunnitella jo yrttien istutusta. Eihän enää puutu kuin hiekkaa, juurimattoa, kivetystä ja istutuspaikat yrteille, niin ja sitten se keskelle tuleva paviljonkikin puuttuu. Työtäkin on tietysti vielä paljon edessä ennenkuin voin istuskella paviljongissa ja nauttia ympäröivästä yrttien huumasta.

Piti muuten sitten keksiä maasta löytyville juurillekin käyttöä ja siitä syntyi juuripallo koristeeksi rodojen joukkoon.

Yrttitarhaan käy polku

No yrtttitarha on kyllä paljon sanottu tyhjästä multapläntista ja pienestä kaivannon alusta. Olen nyt kuitenkin saanut marjapensaat pois tieltä ja odottelen innokkaita kuopan kaivajia. Kuoppaan siis tulee hiekkaa ja jonkinlainen kivetys ja sen päälle sitten paviljonki ja ympärille sitten nuo yrtit, kukat ja vihannekset kenties. Saas nähdä minä vuonna?

Kevätpuuhia

Tässä suunnitelma yrttimaastani. Ongelmana on nyt vaan, miten saada kaikki tarvittavat materiaalit pihallemme. Tarvittaisiin ainakin hiekkaa ja kuorikatetta, jotta pääsisin eteenpäin. Tuntuu muutenkin aika epätoivoiselta projektilta. Innoissani olen kyllä jo ostanut ruukkuyrttejä ja koitan nyt saada ne pysymään hengissä, jotta voisin istuttaa ne ulos. Laventelin tuoksu ulkoeteisessämme kyllä on hieno, vaikka ei koskaan maalle asti ehtisikään.

Puutarhasuunnittelua

Olen kaksi kertaa ollut puutarhasuunnittelukurssilla ja en oikein tiedä menenkö enää. Aluksi olin innoissani ja suunnittelin, vaikka mitä. Sitten opettaja katsoi suunnitelmaani ja teilasi sen lähes kokonaan. Nyt olen painiskellut asian kanssa ja ihmetellyt, että miksi menin kurssille, kun en pysty ottamaan vastaan opettajan kritiikkiä vaan haluaisin niin kovasti pysyä omassa suunnitelmassani. Taidan olla aika itsepäinen tyyppi. Usein olen huomannut, kyllä että oma suunnitelma on varsin hyvä ja käyttökelpoinen ja siinä kannattaisi pysyä. Esimerkiksi kun kunnostimme keittiötä, vielä pitkään olen harmitellut joitakin juttuja, joita ei tullut silloin tehtyä.

Lomatunnelmissa

Talviloma on alkamassa ja jämähdin tähän koneelle. Yhtäkkiä iski aivan hirveä kaipuu kesään, vaikka pitäisikin tietysti elää tätä hetkeä ja nauttia tuosta hyytävän kylmästä viimasta ulkona. Kaiken uhallakin käyn vielä lisäämässä puita pesään ja unelmoin kesästä ja unikoista.

Helmikuussa

Helmikuussa saimme sentään lunta, vaikken siitä niin innoissani olekaan - niin on se vaihteeksi mukavan näköistä. Viikko sitten tein kovasti lumitöitä tai ainakin mieheni teki, ja otin muutamia lumikuvia. Tänään sitten tutkiskelin lumettomia pensaita ja pihlaja-angervon silmut näyttivät aikamoisilta tähän vuodenaikaan nähden.

Olen menossa puutarhasuunnittelukurssille, joten voi olla, että siitä kurssista sikiää jotakin tänne blogiinkin. Saapa nähdä!

Tammikuussa

Aika hiljaiseloa on ollut puutarhapuolella viime aikoina. Muutaman risulinnun olen sinne laittanut kykkimään ja Uuden vuoden aattona tuli vähän haravoitua pihaa. Tälläkin hetkellä näyttää siltä, että huomenna voisin mennä vähän haravoimaan nurmikkoa, joka jäi syksyllä jostain syystä vaiheeseen.

Vähitellen varmasti toiminta puutarhassa vilkastuu, ellei nyt sitten satu tulemaan sitä kunnon talvea. Minulle kelpaisi kyllä lumetonkin talvi ja leuto sää. Laitan nyt kuitenkin kuvan hetkestä jolloin lunta oli.